blogi

KANALA ON JOUKKUEPELIÄ

   24.3.

Suomen Palloliiton ja kirkon yhteiskampanja 90-luvulla kantoi nimeä ’Elämä on joukkuepeliä’. Sen tarkoituksena oli edistää seurakuntien ja jalkapalloseurojen yhteistyömuotoja. Palloliiton puolelta kampanjaa veti nuorisopäällikkö Simo Syrjävaara ja arkkipiispa John Vikström, joka on aikamoinen futishullu, toimi projektin tukijana. Kampanjan ohessa junnufutikseen syntyi silloisen pääsihteerin Pertti Alajan kehittämä vihreä kortti. 

Varoittava keltainen ja ulosajava punainen saivat rinnalleen vihreän kortin. Tuomari saattoi pelin jälkeen antaa jollekin pelaajista vihreän kortin merkiksi reilusta meiningistä. Kirkollisessa liturgiassa vihreä kuvaa arkea, kasvua ja toivoa.

Omassa vaalikampanjassani haluan nostaa nuo asiat kunniaan. Me tarvitsemme toivoa arjen keskelle. Kristinuskossa on lyhyesti ilmaistuna kyse lohdusta ja rohkaisusta. Missään ei pappia niin tarvita kuin hautajaisissa; surun keskellä lohduttamassa ja kertomassa (iankaikkisen elämän) toivosta. Ei missään paitsi rohkaisemassa ihmisiä (etenkin nuoria) kantamaan toivoa eteenpäin.

Suomi on hyvä maa asua. Se voisi olla parempi. Jostain syystä raha ratkaisee ja marginaaliin jää oikeita, eläviä ihmisiä, joista ei kukaan välitä. Onko meiltä kadonnut kyky eläytyä toisen asemaan? Tajuta edes vähän, miltä toisesta tuntuu?

Yhteisöön kuuluminen merkitsee tietoa siitä, että minulla on paikka, minulla on tehtävä; minulta odotetaan jotakin ja työlläni ja ennen kaikkea elämälläni on tarkoitus. Yhteinen tehtävä antaa merkityksen ja mielen kaikille pyrkimyksillemme. JukkaPoikaa lainaten ’jokaiselle paikka, jokaiselle hommaa, jokaiselle työtä ja jokaiselle hommaa’.

Olen joukkuepelaaja, olen pelannut kärjessä, keskellä, laidassa ja liberona aina joukkueelle. Nyt toimin Maskun 35-vuotiaiden naisten yhtenä valmentajana. Missä tahansa jengissä tai missä tahansa seurakunnassa tai missä tahansa työyhteisössä vain joukkuepelillä tulee hyviä ja pysyviä tuloksia.

Kanala on yhteisö. Kanala on joukkuepeliä. Tule mukaan jengiin.