etusivu

NIMIKIRJAN TAPAINEN

Kari Tapani Kanala 4.5.1967 Halsua

'Halsua on pieni kappeli, jossa pappi ja lukkari tappeli. Seurakunta laulaa luritti, kun lukkari pappia kuritti.' Ennen muinoin Halsua tunnettiin tuosta lurituksesta, tositapahtumasta 1800-luvun lopulta, jolloin pappi saarnansa jälkeen luki verorästejä suivaannuttaen lukkarin, jonka kohdalla nosti ääntänsä.

Muuta sieltä ei paljon tiedetäkään. Korkeintaan Kekkosen vastavoimana Maalaisliiton ministerinä toiminut Viljami Kalliokoski ja urheiluseura Halsuan Toivo. No, siellä mä olen syntynyt ja siellä kasvanut, Marjusaarella kioskikauppiaan poikana ja toistakymmentä tuntia viikossa kaupantekoa tehneenä. Aikanaan siitä vitsailinkin: 'Kioskikauppa P. Kanala: Meillä ei munista kiskota.' Joka tapauksessa rippipappini ja suuri edesmennyt esikuvani Risto Seppälä sanoi mulle joskus: 'Voit saavuttaa vaikka mitä elämässä, mutta jos unohdat olevasi Kauppa-Pentin poika Marjusaarelta et koskaan ole onnellinen.' Minä olen muistanut.

Yläasteen ja lukion kävin naapurikunnassa, joten olin Vetelin ylioppilas.

Opiskelin Helsingin yliopistossa 11 ja puoli vuotta teologiaa. Tai olin siis kirjoilla, koska puuhasin muutakin. Kävin armeijan ja olin varusmiesdiakonina. Opiskelin vuoden Gettysburgissa, Pennsylvaniassa elikkä Yhdysvalloissa ja tein parivuotisen Masters of the Arts in Religion (M.A.R.) -tutkinnon.

Henkeni pitimiksi (otin täydet lainat, mutta raha poltti taskussa) olin paljon opettajansijaisena (esimerkiksi Korsossa ja Klaukkalassa). Olin aktiivinen tiedekuntayhdistyksessä (TYT) ja kirjoitin muutamia vuosia yhdistyksen Kyyhkynen-lehteen, jonka päätoimittajana toimin 1995. Kyyhkysen kakkosnumeron eli seksiaiheisen lehdykän myötä menetin välini molempiin professoreihini ja odottelin, kunnes Heikki Räisänen tuli Suomen Akatemiasta takaisin virkaansa ja tein hänelle sitten graduni 'Mies, jolla on maine' 1997 kuudessa viikossa. Aihe oli Jeesus. Tosin rajasin sitä hiukan.

Ennen kaikkea opiskeluvuoteni täytti kuitenkin jalkapallo. Olin perustamassa teologien Mooseksen Potkua ja vedin Suomen Palloliitossa tulospalveluryhmää neljä kesää.

Pappina löysin itseni John Vikströmin vihkimänä Turusta. Samuel Salmen kipparoimassa Katariinanseurakunnassa olin pappina kolmisen vuotta, mutta kahteen otteeseen koska kiersimme exäni kanssa vuoden verran maapalloa. Kotona on kaukokaipuu ja kaukana koti-ikävä, sellaista muukalaisuuttahan se elämä on.

Polte jatkui, joten Turusta siirryimme Hampurin merimieskirkolle Reeperbahnin nurkille, jossa toimin kirkon johtajana kaksi ja puoli vuotta ja sen jälkeen kiertelin Lontoo kotinani kolme vuotta aluetyöstä vastaavana pappina Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Lapsuuteni unelma toteutui ja Arsenalin pelejäkin näin muutaman. Merimieskirkkoaika opetti elämää isolla kädellä. Mikään inhimillinen ei ole mulle vierasta. Se asenne mulla ainakin on.

Lontoosta siirryin (osin äitini raskaan omaishoitajuuden takia Helsinkiin) Nuorten Keskukseen, jossa tein vaikka mitä, muun muassa vastasin kansainvälisten rippikoulujen koordinoinnista ja pohjoismaisten nuorten ihmisoikeuskurssin järjestelyistä. Sitten 16-vuotiaat saivat äänioikeuden seurakuntavaaleissa ja se vei mennessään. Nuorten Keskuksesta siirryin Kirkkohallitukseen seurakuntavaalien projektisihteeriksi, jossa oli hommaa yllin kyllin. Tavoitteenamme 'Ensimmäinen kerta' -lanseerauksen tehneen mainostoimisto Sherpan kanssa oli, että ihmiset tietävät vaalien olemassaolosta ja löytävät syitä äänestää. Niitähän homokohun myötä sitten tuli omiksi tarpeiksi.

Sieltä vaalitohinoista Vihreät bongasivat mut ja kysyivät ehdokkaaksi. Oli helppo suostua.

Nyt asun Turussa, koska menin kolmatta ja viimeistä kertaa naimisiin ja vaimoni Milla on Turussa pappina ja koirakin (westie eli sidostesukkaterrieri Tilda) löytyy. Töitä teen Turun Tuomiokirkossa kappalaisen sijaisena ja katson natsaako eduskuntavaaleissa. Jos, niin sitten muutamme pääkaupunkiseudulle. Mistäpä sitä tietää ikinä elämästä.